Breznevin legot

Minulle soitti jokin aikaa sitten eräs toimittaja, jolla oli työn alla elämänkerta henkilöstä, jolla oli ollut yhteyksiä Kontramiin joskus 1970-luvulla. Hänen kertomansa mukaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Breznev oli tulossa valtiovierailulle Suomeen ja joku virallinen taho oli sopinut valtuuskunnan kanssa, että vierailun aikana Breznevin hammaskalusto laitettaisiin kuntoon suomalaisen hammaslääketieteen avustuksella. Ongelmaksi muodostui operaation rahoitus, jota ei tohdittu ottaa valtion kassasta, joten oli löydyttävä jokin yksityinen taho hoitamaan homma. Tarina ei kerro miten katse kohdistui tuolloin Kontramiin, mutta veikkaan, että jonkinlainen syy-yhteys oli sillä, että Kontramin oli juuri edellisvuosikymmenenä perustanut emigrantti nimeltä Erik von Aminoff (nimi Kontram tulee muuten sanoista KONTRol ja AMinoff) ja se, että Kontramilla oli meneillään keskeneräisiä projekteja tuolloisessa Neuvostoliittossa. Kontram suostui sijoittamaan Breznevin hampaiden uudistamiseen miljoona markkaa ja tarinan mukaan sai vastapalvelukseksi nostaa projektiensa hintaa kymmenellä miljoonalla markalla.

Kyllä ei ole moista löyhää rahaa nykyprojekteissa tarjolla. Päinvastoin, tuntuu että projektit on nykyään budjetoitu niin tiukoiksi, että käyttöön on jouduttu ottamaan varsin kyseenalaisiakin keinoja, jotta lopputulos olisi edes jollain lailla sellainen, että laitoksen kunnossapidosta vastaava henkilöstö pystyy prosessia projektin päättyessä pyörittämään. Yksi tapa on ostaa projektin rahoilla halvat laitteet ja myöhemmin sitten kunnossapidon rahoilla toimivat. Törmäsinpä tässä äskettäin projektiin, jossa projektin rahoilla ostettiin ensin kaksi venttiiliä ja seuraavalla viikolla yksi samanlainen lisää kunnossapidon rahoilla, koska tarve projektissa oli kolme venttiiliä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun näin nykyään kauppaa joutuu tekemään.

Ai miksikö tuo aiemmin mainitsemani toimittaja soitti minulle ja kertoi tarinan Breznevistä ? No siksi, että hän halusi varmentaa kuulemansa huhun ja tiedusteli minulta löytyisikö Kontramin kirjanpidosta hammaslääkärikuitteja 70-luvulta, jotka tarinan vahvistaisivat. Totesin hänelle valitellen että tuskinpa, koska tässä neljänkymmenen vuoden aikana on Kontramissa tapahtunut kolme liiketoimintakauppaa, ensimmäinen kun Nokia osti Kontramin Aminoffilta, toinen kun Jokisen Artsi osti Kontramin Nokialta ja kolmas kun Indutrade – nykyinen omistajamme - osti Kontramin Artsilta. Eikä kirjanpitolakikaan edellytä kuittien säilyttämistä kuin 10 vuotta. En siis voinut toimittajaa auttaa ja tarinalle vahvistusta löytämään ja siksi korostankin tähän loppuun, että tämä tarina saattaa olla täyttä fiktiota. Blogin aiheeksi se sopii kuitenkin mielestäni vallan mainiosti.

Mukavaa kesää kaikille lukijoille.

No Comments Yet.

Leave a comment