TESTI
Auringonlaskusta auringonnousuun
17.07.2015
Koko viime kevät lehtien palstoilla riepoteltiin Suomen valtion taloudellista tilaa: Velkaa on suut ja korvat täynnä ja teollisuuden tilaukset matavat. Koko maa on elänyt viimeiset vuodet jonkinlaisessa masennustilassa ja valonpilkahdukset ovat olleet vähissä.
On kuitenkin hauskaa huomata, miten tilanteet voivat muuttua nopeasti – myös positiivisempaan suuntaan. Itse alun perin äänekoskelaisena on ollut ilo seurata miten pieni tehdaskaupunki on herännyt uudelleen kukkaan koko Suomen yllättäneen Metsä Fibren biotuotetehdasprojektin myötä.
Äänekoskella on ammennettu työtä ja ensiluokkaisia metsäteollisuustuotteita puusta jo vuodesta 1899. Tällöin J.E. Hammarén yhdessä Kalle Piilosen kanssa käynnisti Äänekoski Oy:n nimissä sahan, puuhiomon ja kartonkitehtaan, jota voidaan hyvällä syyllä sanoa Äänekoskella ensimmäiseksi merkittäväksi teollisuusprojektiksi. Tästä lähtien teollisuushistoria Äänekoskella on sisältänyt ylä- ja alamäkiä: puupahvia valmistettiin vuoteen 1905, jolloin huomattiin sen tuotannon olevan kannattamatonta ja siirryttiin käärepaperin valmistukseen. Käärepaperin markkinat romahtivat toisen maailmasodan aikana ja oli taas etsittävä uusi tuote - sanomalehtipaperi. Laatuvaatimusten takia paperikonetta oli uusittava 1927. 1929 puolestaan oli aika uusia saha. 1936 päätettiin rakentaa sulfiittiselluloosatehdas, joka mullisti kartongin ja paperin valmistuksen mahdollistaen laajemman ja laadukkaamman tuotevalikoiman.
Toisen maailmansodan aikana koko Euroopan talouden kierto häiriintyi ja vientimarkkinat tyrehtyivät. Loppujen lopuksi kaksi nykypäivän raskaan teollisuuden valoa kohtasivat: 1942 Wärtsilä osti Äänekoski Oy:n, josta syntyi Wärtsilä-Selluloosa Oy. Tätä jatkui aina 1953 saakka, jolloin yritys siirtyi Metsäliiton omistukseen.
1958 tehtiin päätös rakentaa uusi sulfiitti- ja sulfaattitehdas. 1966 valmistui uusi kartonkikone, joka alkoi tuottaa ainutlaatuista, kaksikerroksista tapettikartonkia. 1969 paperitehdas alkoi tuottaa päällystettyä sanomalehtipaperia, jonka tunnemme sittemmin nimellä aikakausilehtipaperi.
1960-luvulla tehdasalueella toimivan CMC-tehtaan (nyk. CP Kelco) kapasiteetti lähes nelinkertaistui ja 70-, 80-lukujen aikana tehdasta laajennettiin edelleen ja siitä kasvoi Euroopan suurin CMC-tehdas.
1985 valmistui nyt rakennettavaa biotuotetehdasta edeltävä sulfaattisellutehdas, joka jo tuolloin turvasi teollisuuden ja teollisuustyöpaikkojen säilymisen Äänekoskella. Samalla Metsä-Botnia nimen alla valmistunut tehdas on tiedettävästi ollut Suomen teollisuushistorian kannattavimpia investointeja. Tämän jälkeen sekä paperi- ja kartonkikoneita että sulfaattisellutehdasta on uusittu – enemmän tai vähemmän. Sittemmin paperikone suljettiin 2011 ja sellutehtaan tuotantoakin on rajoitettu useaan otteeseen.
Viimeisen muutaman vuoden aikana sellun hinta on kuitenkin jälleen tehnyt markkinasellun valmistuksesta kannattavaa. Kannattavampaa uudesta biotuotetehtaasta tekee kuitenkin jälleen kerran uudet tuotteet: liukosellu, biopolttoaineet yms.
Miksi tämä historiikki? Tarkoitukseni on tuoda esille se, että vaikka viimeisten kymmenen vuoden aikana metsäteollisuutta on mainostettu ”auringonlaskun alaksi”, on se tarkemmin tutkiskeltuna ollut sitä jo monta kertaa Suomen teollisuushistorian aikana. Aina ovat suomalaisesta luonteesta kumpuava tarmo, sisu ja innovaatiot kuitenkin nostaneet teollisuuden ja sitä kautta koko maan uuteen kukoistukseen – ja niin siinä käy nytkin, sanokaa mitä sanotte.