TESTI
Jälkiviisautta
13.05.2016 - Palomäki Hannu
Aivan aluksi haluan kiittää (ja onnitella) Kouvolan Kouvoja koripallon suomenmestaruudesta joka varmistui eilen vakuuttavan esityksen päätteeksi Tampereen Pyrintöä vastaan. Onnittelut myös tamperelaisille hopeamitaleista, lohdutuksena voin todeta, että onhan teillä tältä vuodelta mestaruudet jo kahdessa pienemmässä lajissa, lätkässä ja sählyssä. Kouvojen mestaruus ei tullut pyytämättä ja yllättäen, vaan sitä voidaan pitää laadukkaan valmennuksen ja toimivan taustaorganisaation ansiona - pelaajia tietenkään unohtamatta. Olin viime lauantaina paikan päällä katsomassa kolmatta loppuottelua Kouvolan jäähallissa ja pystyin jo ensimmäisen kymmenminuuttisen jälkeen sanomaan, että Kouvot tulee tänään häviämään. Niin huonoa oli pelaajien liike ja heittojen onnistumisprosentti alhainen koko jakson, joten arvelin, että tuosta fiiliksestä on erittäin vaikea kääntää kurssi ylöspäin. Toisaalta Pyrinnön heitto kulki ja levypallot tarttuivat käsiin ihan eri tavalla Kouvoihin verrattuna. Niinhän siinä sitten kävi, että Pyrintö tuon ottelun voitti, aivan kuten ounastelinkin. Jälkiviisautta, joku voisi todeta, mutta olkoon sitten. Eilistä peliä seurasin TV:n välityksellä ja nyt olivat osat vaihtuneet aivan täydellisesti ja tällä kertaa totesin ensimmäisen jakson jälkeen, että Kouvot tulee voittamaan tämän matsin. Jälkiviisautta jälleen?
Hauskaa oli puoliajalla seurata pätkiä lähetyksestä 21 vuoden takaa, kun Kouvot otti seurahistoriansa ensimmäisen mestaruutensa Uudessakaupungissa. Itse en enää tuolloin seurassa pelannut, vaan olin siirtynyt jo kannattajapuolelle, joten matsin jälkeen hakeuduin minäkin erääseen Kouvolan keskustan ravintolaan odottamaan kultamitalistien saapumista juhlittavaksi. Voi olla jälkiviisautta sekin, että kun näin ensimmäisen kerran tuon kauden jenkkipelaajien, Bill Gillisin ja John Taylorin Mansikka-ahon hallin parketilla pelaamassa, totesin että tämän tason jenkkejä ei tulla ihan heti Kouvolassa näkemään. Toiselle noista vahvistuksista yritin opettaa pilkkimisen saloja Kouvolan Rapojärven jäällä mutta huonolla menestyksellä. Helpompi oli pistää palloa pussiin kuin pujottaa kärpäsen toukkaa koukkuun. ”Grazy thing” tuo vahvistus totesi hetken pilkkijakkaralla istuttuaan.
Jos minulle joku nyt tulisi sanomaan, että hän näki hyvissä ajoin jo vuoden 2012 alussa, että Suomeen on tulossa useampivuotinen taantuma jossa vienti ei vedä eikä kotimaisia investointeja juurikaan tehdä, syyttäisin häntä jälkiviisaudesta. Tämän lisäksi pyytäisin häntä ennustamaan minulle tästä hetkestä neljän vuoden päähän, mitä taloudessamme tulee tapahtumaan. Itse en tähän pysty. Sen vain osaan sanoa, että Kontramissa on tehty viime vuosina kovasti töitä jotta pärjäisimme näissä vaikeissa olosuhteissa ja töitä tullaan jatkamaan edelleen. Aivan lopuksi haluan kiittää Kontramin henkilökuntaa ja asiakkaitamme siitä, että kaikesta huolimatta usko tulevaisuuteen ei ole horjunut.
Eilisiltahan jatkui muuten urheilun merkeissä, kun Suomi kohtasi Unkarin lätkän MM-kisoissa. Pystyin muuten sanomaan Jalosen purkanjauhannan intensiivisyydestä, tai paremminkin sen puutteesta, että ottelu on ensimmäisen erän jälkeen 0 – 0 Suomelle. Ihan totta.
